Sellainen vanha kauivakka mies.
Toinen silmä lasia.
Tuli käymään pääkaupungissa.
Näkihän sen heti
nuorempikin
miten oli laitansa.
Asia hoidettava ajallaan.
Ei siinä muuta.
Mitä lie juttelivat,
niitä näitä,
vanhemmat.
Ei pelottanut,
ennemmin utelutti.
Ukin polvi houkutti.
Törö törö tirkkoon...
Kohta jo katseltiin silmiin.
Halailtiin.
Hierottiin poskia vastakkain.
Mitäs me kaikista puheista...
Parransiemenen siinä antoi
opin ajattoman
luoksein kantoi
melko hiljaa
tiedostan
sen
tarkoituksen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienosti kuvaat ukkia, tärkeää miestä. ^^
Hyvä ukki sinulla, jätti rakkaita muistoja, opit pienelle pojalle. Jäähyväiset niin koruttomat ja kauniit, upea runo, kiitos sinulle!
Lapsuuden muistot kantavat..oppia antavat=)
Joko polvella oma lapsen lapsi..vai oletko aina yksin, se prinssi- harmaahapsi...hmm...
Runossa on kätkettynä paljon.Menneen ikävää..elämän kulun tarkoitusta/tarkoituksettomuutta.Selvittämätöntä kertomatonta, joka olisi tyydyttänyt kerrottuna pienen pojan mielen.Teksti on leppoisaa mutta kuitenkin haikeuden pohjavire käy.Pidin:))
Tuo törö törö tirkkoon kosketti kyllä syvältä...niin ihanasti kirjoitit tämän runon...oli mukava kulkea tässä matkassa.
Sivut