Karsikkopuun kupeesta
kaarnalaiva lähti.
Mastostansa upeesta
loisti metsätähti.
Purjein valkein tuohisin
seilauksen alkoi.
Vaahtopäisin vuohisin
aallot köliin halkoi.
Pieni kirjanpainaja
salaa lähti mukaan.
Lie jo itse vainaja
sit' ei kerro kukaan.
Nälkä kurni suolissaan
keskell' aavaa selkää.
Suotta olla huolissaan;
merimies ei pelkää!
Purtta poskeen pisteli
kunnes jalat kastui.
Hetken vettä viskeli
viimein uimaan astui.
Moni olis kauhuissaan
mutt' ei hätä hällä
Seikkailunsa jatkui vaan
tuohenkäppyrällä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Seikkailun makua. ^^
Tämä oli kyllä mielenkiintoinen runo. :)
Soljuva ja hauska runo.
Tämä rimmailee mukavasti, jättää lukijalleen hymyn huulille :))
hieno hauskalla tavalla kerrottu matka, vaikka kaikki meni niin kuitenkin matka jatkui, tavallaan runosi on *pieniselviytymistarina*
Heh, kirjanpainaja julkaisi varmaan sittemmin menestyskirjan seikkailuistaan. Muistan muuten jostain lukeneeni, että joskus löytöretkien aikaan, kun ruoka oli lopussa, niin järsittiin jopa nahkaremmejä laivan takiloista.
Kevätpuron kyytiin pääsi kovakuoriainen eikä
nälkä vaivaa matkalaista. Somaa.
kerrassan oikein hupaisa, mutta niin kuin totista totta toinen puoli.
Sivut