Mökin pihapiiristä alkaa sekametsä,
Autolla on ajettu pihaan asti
vaikka lunta ei ole aurattu aikoihin.
On hiljaista, metsä huokailee
harmaasti.
Keväällä mökin piha sulaa
ja kuivuu ensin,
mutta metsän reunassa
on vielä kosteaa.
On tultava uudestaan.
Monta kertaa
kesälläkin.
Nähtävä kaikki vuodenajat
ja koettava kasvun ihme.
Ajateltava, aina vaan ajateltava.
Vaikka metsä olisi aivan hiljaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kun peiliin katsoo, näkee tai ei. Tai mitä tahtoo,
tai mitä ei jaksa. ???
Upea runo tää.
upeeta , luonto on loputon innoittaja!
saat tuon metsän tuntumaan mukavan
mystiseltä
Suomalaisen sielun maisema. Silmä se on...
Tämä tälläänen mettähän ja siihen viittaavaki runo menöö mulla täysin sieluhun asti,-- hieno on kuvaukses ja runo täydellinen.
Luonto antaa aina uutta näkemystä..siiohen ei kyllästy. Minäkin mökillä ihailen kaikkea mikä paljastuu hangen alta.
Nyt vasta ymmärrän, että on ajateltava.
Aina vain ajateltava.
Siis hetkinen...miunko pihallain sie kuvastelit ?! Tuttua...
Kun peiliin katsoo, näkee tai ei. Tai mitä tahtoo,
tai mitä ei jaksa. ???
Upea runo tää.
upeeta , luonto on loputon innoittaja!
saat tuon metsän tuntumaan mukavan
mystiseltä
Suomalaisen sielun maisema. Silmä se on...
Tämä tälläänen mettähän ja siihen viittaavaki runo menöö mulla täysin sieluhun asti,-- hieno on kuvaukses ja runo täydellinen.
Luonto antaa aina uutta näkemystä..siiohen ei kyllästy. Minäkin mökillä ihailen kaikkea mikä paljastuu hangen alta.
Nyt vasta ymmärrän, että on ajateltava.
Aina vain ajateltava.
Siis hetkinen...miunko pihallain sie kuvastelit ?! Tuttua...
Sivut