Menneisyyden varjo
hipaisi
mieltäni
Rohkeasti
sen kohtasin
ymmärtäen
Mikään
ei ollut muuttunut
Voin viimein
päästää
sieluni aurinkoon
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Menneisyyden varjo
hipaisi
mieltäni
Rohkeasti
sen kohtasin
ymmärtäen
Mikään
ei ollut muuttunut
Voin viimein
päästää
sieluni aurinkoon
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Minulle henk.kohtaisesti juuri nyt "ajankohtainen" ajatus. Pidin paljon....sallinet että laitan suosikkeihini?
Nautin käydä runosivullasi, Hyvää kesää!
Rohkeasti teit sen, minkä voit. Vapauttava tunne varmaankin, viimeinen lause aivan ihana!
Koskettava...ihan niinkuin minunkin työssäni, en voi aina auttaa, joskus apu tulee liian myöhään...toisen puolesta ei elämää voi elää.
Kun löytää päätöksenteon, löytää vapauden!
Aina se ei ole helppoa, mutta välttämätöntä joskus. Hienosti kuvattua vapaudentunnetta!
ihanaa todellakin, menneisyys koskettaa silloin tällöin, mutta lopultakin mitä olisimme ilman menneisyyttämme niitä muistoja sieltä, ihanaa vilkaista hieman taakse päinkin ja jatkaa pystypäin kulkuaan eteenpäin, runossasi on vapauttava tunnelma, tuo sielun päästäminen aurinkoon kuulostaa kivalta
Suruisa ja haikea.
Kaunis irtipäästö. *¨¨¨¨
Upea, upea runo...vapautumisesta. Pidän tästä todella paljon!
surullinen sointu runossasi
Eikun riemumielin päin uutta aurinkoista elämää. Hyvä tää.
Niin sitä pitää teheräkki ku hyvältä tuntuu,--ilo ja onni loistaa nuos seuraavis runoos ja siitä päättelen jotta ratkaasu oli oikia. Hyvä sä;))
ja mä kiittelen;)
Oikein, jokainen muovaa omaa kohtaloaan eikä sitä toinen voi kääntää. Tukea voi mutta ei muuta!
Sivut