Unelmien patjalla
toisiimme käpertyneinä
unohdimme
ympäriltämme
tuulessa
huojuvat männyt
Pumpulisten pilvien
lipuessa ylitsemme
taivaan sinessä
s i n ä
s i n ä
s i n ä
auringon laskuun
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Unelmien patjalla
toisiimme käpertyneinä
unohdimme
ympäriltämme
tuulessa
huojuvat männyt
Pumpulisten pilvien
lipuessa ylitsemme
taivaan sinessä
s i n ä
s i n ä
s i n ä
auringon laskuun
Kommentit
Ihanaa,kaunista,lumoavaa!!
Olet lumonnut minut sanoillasi.
Kevyesti tanssii runosi
rakkauden sävelien tahdissa
ja tuo lopun leijuva "sinä"...oijoi, upeaa!
upea tunnelma runossasi ...
Kaunis, tunnetta täynnä. ^^
Varsinainen rakkausruno! Loppu saa leijumaan koko runon! *kiitos myös*
Rakkautta tulvillaan ja kauniisti sommiteltu.
Tykkäsin kovasti.
Hieno utuinen rakkausruno, jonka lopussa on ikuisen rakkauden tunnustus. Myös konkreettisemman tulkinnankin runosta voisi tehdä eli hyvä runo.
tässä runossa on paljon rakkaudentaikaa, kauniilla maisemilla kerrottuna
Todella herkkä, kaunis runo:)
Kertakaikkisen koskettava tunnelma tulee, kun unohtaa ympäriltä tuulessa huojuvat männyt:))))
Lopusta pidin erityisesti:)))
Todella kaunis rakkausruno, pumpulinpehmeää hellyyttä.
Herkkä, ihana rakkausruno. :)
Sivut