SinunRakas

Mulle pelko sun menettämisest,
on käsitelty pari viikkoo sit.
Sillon ku huomasin sun, kauempana olevan.
No, aina ku saan jotain, niin hups.
Heti sen jo kadotan.
Mä pelkään yksinäisyyttä,
mut selvinny oon ennenki.

Kuuleppas tätä.
Mä niin pelkään.
Että joku tulee sun elämään,
ja yhtä helppoon ja nopeen ku mä.
Et se ihminen on paha,
ja osaa satuttaaa.
Maailma on julma ja epäreilu,
paljon vihaa ja onnen hapuiluu.
Mut sä jos kuka ansaitset
nähä siitä sen kauniimman puolen.

En haluu mun kyynelii hukata,
siis voisko maailma mulle luvata.
Sen, ettei kukaan tuu sua satuttaa,
vaan yhtä paljon ku mä, sua rakastaa.

Ajattelin että tää on viimeinen runo näistä tunteista.
Mut kyll tuun aina kirjottaa tästä,
et näi paljo voi vaa toista rakastaa.
Hei nyt mä mietin et saanko sut vielä hymyilee,
ja kui siell pakkases ilman sua tarkenee.
Kuuntelen sun videoo, kuulen sun äänen.
En mahda sille mitään, mut mistä nää kyynel