Mä muistan sut aina, en unohtaa vois,
kuinka ystävä parhain mun nukkui pois.
Muistan ku koulussa naurettiin,
yhdessä aikaa vietettiin.
Mut perjantain reissu yks kaiken vei multa.
Vähän ennen sain tekstarin sulta.
Mut seuraavan kerran ku kuulla sain susta,
se oli kuin kamalaa rangaistusta.
Oli auto suistunut metsään tieltä
ja kuolleita nuoria vietiin sieltä.
Nyt pilviin kun katson, sun kasvosi nään
ja tiedän et pääsit sä sinne lepäämään.
Toivon et tavattas vielä me jossain,
siihen asti, pysyt muistoissain
Selite:
Tää ei oo mitään omakohtaista..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huh! Ehdinki jo säikähtää et onks joku kuollu x) Mut joo - ryhdistäydyn. Se on oikeeti kamalaa jos joku tuttu kuolee tai jotain ja kerrot sen täs aika hyvin. Ainoo mikä häirittee on toi pilviin katsominen. Ei sinänsä mut ehkä hieman turhan kulunu. Mut se on ihan ymmärrettävää ku tietää et oot vasta alottanu :)
koskettava, kyyneleet nousi silmiin...
koskettava, kyyneleet nousi silmiin...
Kaunis runo, onneksi ei ole omakohtaista, kuten sanoit. Mutta hyvin oot kirjoittanut aiheesta!
Huh! Ehdinki jo säikähtää et onks joku kuollu x) Mut joo - ryhdistäydyn. Se on oikeeti kamalaa jos joku tuttu kuolee tai jotain ja kerrot sen täs aika hyvin. Ainoo mikä häirittee on toi pilviin katsominen. Ei sinänsä mut ehkä hieman turhan kulunu. Mut se on ihan ymmärrettävää ku tietää et oot vasta alottanu :)
koskettava, kyyneleet nousi silmiin...
koskettava, kyyneleet nousi silmiin...
Kaunis runo, onneksi ei ole omakohtaista, kuten sanoit. Mutta hyvin oot kirjoittanut aiheesta!