Tunnustus

sen minä myönnän.

Minä en ole osa tätä ihmismallia

yleistä ja hyväksyttyä

minä en mahdu standardeihin.

Minä olen arpia täynnä.

Minua on rikottu enemmän kuin hyväilty.

Minun päälläni on kävelty.

Puhuttu pahaa, oudoksuttu ja vierastettu.

Minulta on varastettu kaikki kaunis,

pienen pieninä pisaroina.

Omat kyyneleeni eivät korvaa satoa,

jonka pitäisi hymyn muodossa,

vuolaana virtana vaahdota,

rakkaudesta elämään.

Minä olen kaikkea tätä.

Mutta olen myös enemmänkin

Olen ihminen joka uhrautuu rakkauden edessä,

käy taistoon suojellakseen.

On tuntemattomalle ystävällinen,

ystävilleen tuki, turva ja viimeinen muuri.

Yhdelle naiselle kaikista ihanin, hellyyttävin,

oma.

Olen taiteilija vailla vertaa,

suuren sielun omaava ihminen,

H I O M A T O N T I M A N T T I.