Vakavoidun,
kun katson nurkkaan ja nään vastuun.
Tätä tunnetta en osaa purkaa,
vain silmät kostuu, samalla kun huokaaan.
Sen määrän vasta tuolloin huomaan.
Epäilen voimaani sitä kantaa,
joten jätän sen luojan huomaan.
Mutta toivon, uskoa taivaan,
jotta saisin taas iloita, elää ja luottaa.
kun katson nurkkaan ja nään vastuun.
Tätä tunnetta en osaa purkaa,
vain silmät kostuu, samalla kun huokaaan.
Sen määrän vasta tuolloin huomaan.
Epäilen voimaani sitä kantaa,
joten jätän sen luojan huomaan.
Mutta toivon, uskoa taivaan,
jotta saisin taas iloita, elää ja luottaa.
Selite:
Ihmisyyden vastuu.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit