ensimmäistä harmaata partakarvaani katsomaan
en suostu
sitä viisauden taakkaa harteilleni ottamaan
suostun
poikani katseesta ilon näkemään
suostun
samoin ilmein elämän kohtaamaan
sillä elämäni on kesken kulkemisen
se on tie sorainen ja kuoppainen
minä ehtoni asetan
tahdon tuntea hiljaisen
olla siellä missä kylän viimeisen valot sammuvat
tahdon tuntea hiljaisen
jonka ääntä ei melussa kuulu
jonka elämä on eletty risaisin käsin surumielisin sydämin.
7.4.2018 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut