Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Melko lailla tässä
tämä on välitilaa
noususuunnan ja putoamiskierteen
maa nousee uutta sateen jäljiltä
vihreään tulee sävy, tuoksu
on mittumaariyön juoksu
etsii ratkaisua tästä
tietääkseen enemmän
ymmärtääkseen vähemmän
maa nousee uutta sateen jäljiltä
otan osaa matkaan
elämän retkeen
sydämen kammiovärinä
kokonainen hurina
sudenkorennon surina
laulan uudet nuotit
© HH, 2012
Kommentit
Luonnosta saamme vastauksia moniin kysymyksiin.
Kaunis, herkkä runo
Tässä on jotain raikasta ja tuoretta.
Ei pelkästään luonnossa sateen jälkeen vaan enemmän...kuin uudistunut mieli.
Tulin juuri sateesta, ja oih miten löysinkin tämän runon!
Kiitos.
Välitilaa itse kullakin, toisinaan. Useinkin.
Runosi on u s k o m a t o n,
kun luen useasti pidän kerta kerralta enempi.
Sivut