Saatat kuulla lapsesi tai lastenlapsesi äänen, sisarustesi ajatuksia siitä, kuinka vuosi on mennyt. Väsymys painaa silmissäsi niin, että uni tulee väkisin. Pienten lasten ääni on innostunut joulupäivänä, kun he vielä tutustuvat ja ovat innoissaan eilen saamista lahjoista. Sinua saattaa ilahduttaa läheisesi seura. Sinua saattaa huolestuttaa jonkun rinnalla joulunaikaa viettävän ihmisen jokin tämän hetken huoli elämästä. Sinä välität. Kyllä. Se on arvokasta ja tärkeää. Jouluvalot antavat kirkkautensa joulukuussa huoneisiin, joissa käyt.
Sitten on pihoja, joihin ei ajeta autolla eikä tulla kysymään talossa yksin asuvalta, mitä hän toivoisi. Ehkä hän ei ole uskaltanut pyytää, että ei loukkaisi kenenkään joulunaikaa. Jouluhan on yhdessä vietettyä aikaa. On yksin joulunsa viettäviä, joita kukaan ei kysy mukaan joulupöydän antimia nauttimaan. Eikä kutsuta joulusaunaan, että pääsisi nauttimaan löylyn höyryistä tai kukaan ei käy edes kylässä, että kävisi vaihtamassa kuulumiset toisen kanssa. Kenties ne pienet ilot arjen keskeltä tai samaa suuruusluokkaa ovat huolet. Tai kenties jotain eri suuruusluokkaa, mutta hän olisi niistä valmis keskustelemaan kenen tahansa kanssa.
Yksin elämistä on kaupungin lähiöissä, yhtä suurissa kerrostaloissa, missä itse asun ja taloissa, joissa saattaa olla keskellä pirttiä pöytä ja molemmilla puolilla penkit, mutta toisella puolella penkkiä ei ole ihmiselle juuri nyt seuraa, mutta asioita on, mitä haluaisi toisen kanssa jakaa. Nämä ovat ihmisiä eikä yhtään pelottavampi ihminen kuin sinä tai henkilö, kenen kanssa mahdollisesti vietät aikaa. Hän voi olla nainen tai mies. Joskus olet saattanut olla hänen kanssaan yhtä aikaa kauppajonossa ja hymyillä hänelle tietämättäsi.
Tuo yksi hymy on saattanut pelastaa hänen päivän tuolloin ja on saattanut olla merkityksellinen, että hän on jaksanut paremmin. Muistatko hymyn, jonka olet kohdannut tänään? Oliko merkitystä sanoilla, jotka on sinulle sanottu? Sanoja ei välttämättä ollut paljon tai oli. Valon säteet ovat pieniä hippusia, lämpöenergiaa, aivan kuten halaus tai tarinoiden vaihtaminen toisen ihmisen kanssa. Arjen keskellä saatat toivoa, että olisi juhlaa, juhlan keskellä huokailet arjen perään. Entä heillä, joilla ei ole juhlijoita yhdessä tai arjen jakajia?
Istun tällä hetkellä äänien keskellä. Ne äänet tunnistan sanoiksi ja ihmisen tekojen ääniksi. Niillä äänillä on merkitys, jonka tunnistan. Kuulen aivastuksia, jotka tunnistan ihmisistä tulleilta. Äänet, joihin voisin reagoida sanoilla ja sanoa, mitä niistä ajattelen. Jossain joku saattaa aivastaa tällä hetkellä eikä kukaan ole kiinnostunut, onko hänen kurkkunsa kipeä tai kysy, tarvitseeko jotain. Ehkä enemmän kuin kurkkunsa, hän saattaisi haluta kertoa, mitä hän on joulukuussa tehnyt, halunnut tehdä tai haluaisi tehdä toisen kanssa.
© HH 25.12.2016
Sitten on pihoja, joihin ei ajeta autolla eikä tulla kysymään talossa yksin asuvalta, mitä hän toivoisi. Ehkä hän ei ole uskaltanut pyytää, että ei loukkaisi kenenkään joulunaikaa. Jouluhan on yhdessä vietettyä aikaa. On yksin joulunsa viettäviä, joita kukaan ei kysy mukaan joulupöydän antimia nauttimaan. Eikä kutsuta joulusaunaan, että pääsisi nauttimaan löylyn höyryistä tai kukaan ei käy edes kylässä, että kävisi vaihtamassa kuulumiset toisen kanssa. Kenties ne pienet ilot arjen keskeltä tai samaa suuruusluokkaa ovat huolet. Tai kenties jotain eri suuruusluokkaa, mutta hän olisi niistä valmis keskustelemaan kenen tahansa kanssa.
Yksin elämistä on kaupungin lähiöissä, yhtä suurissa kerrostaloissa, missä itse asun ja taloissa, joissa saattaa olla keskellä pirttiä pöytä ja molemmilla puolilla penkit, mutta toisella puolella penkkiä ei ole ihmiselle juuri nyt seuraa, mutta asioita on, mitä haluaisi toisen kanssa jakaa. Nämä ovat ihmisiä eikä yhtään pelottavampi ihminen kuin sinä tai henkilö, kenen kanssa mahdollisesti vietät aikaa. Hän voi olla nainen tai mies. Joskus olet saattanut olla hänen kanssaan yhtä aikaa kauppajonossa ja hymyillä hänelle tietämättäsi.
Tuo yksi hymy on saattanut pelastaa hänen päivän tuolloin ja on saattanut olla merkityksellinen, että hän on jaksanut paremmin. Muistatko hymyn, jonka olet kohdannut tänään? Oliko merkitystä sanoilla, jotka on sinulle sanottu? Sanoja ei välttämättä ollut paljon tai oli. Valon säteet ovat pieniä hippusia, lämpöenergiaa, aivan kuten halaus tai tarinoiden vaihtaminen toisen ihmisen kanssa. Arjen keskellä saatat toivoa, että olisi juhlaa, juhlan keskellä huokailet arjen perään. Entä heillä, joilla ei ole juhlijoita yhdessä tai arjen jakajia?
Istun tällä hetkellä äänien keskellä. Ne äänet tunnistan sanoiksi ja ihmisen tekojen ääniksi. Niillä äänillä on merkitys, jonka tunnistan. Kuulen aivastuksia, jotka tunnistan ihmisistä tulleilta. Äänet, joihin voisin reagoida sanoilla ja sanoa, mitä niistä ajattelen. Jossain joku saattaa aivastaa tällä hetkellä eikä kukaan ole kiinnostunut, onko hänen kurkkunsa kipeä tai kysy, tarvitseeko jotain. Ehkä enemmän kuin kurkkunsa, hän saattaisi haluta kertoa, mitä hän on joulukuussa tehnyt, halunnut tehdä tai haluaisi tehdä toisen kanssa.
© HH 25.12.2016
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut