Annoin itseäni lyödä kuin squashissa lyödään
niin kunnolla eri puolille seiniä
lasikennojen takaa toisten katsoessa
löytäessä tästä kaikesta viihdettä
entä jos olisin maapallo
ihan samalla kohtalolla tai huonommalla
ehdin jo nauraa itsekseni
kenenkään tietämättä sydänverelläni
tämä on vielä sitä aikaa
kun oltiin huolissaan otsonikerroksesta
suuremmasta reiästä pään päällä
minulla alkoi sen viisivuotissuunnitelman jälkeen
kaljuuntuminen ja
viimeiset lapsuusmuistot vaihtumaan
rosoisiin aikuisaskeliin kylätiellä
en minä tiennyt silloin
kuinka minun on helpompaa nauraa
kuin niiden toisten ryömiä auton alla
hyväksyä vikani,
mielenoikkuni sydänpolkuineen
olla lämpimällä veden pinnalla
heikkojen jäiden sijaan
tämä on vielä sitä aikaa
kun luultiin nukkuvamme hyvin
aamu aamulta uuteen iltaan.
19.3.2020 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut