mieleni maisemassa
joka on yhtä aikaa elämän lämpöinen
kuin pienen pojan loputon riemu
nämä ovat sattumakortteja
eikä mitään viisaita ohjeita
joita tietää kyllä lukemattakin
vaikka unohtaa elää
minä yövyn tässä labyrintissä
näen sävyt yksitellen
kuin näkisin ne ensimmäistä kertaa
sinun hymysi nimeän niistä yhdeksi
lopuissa on tarina
jota en tiedä kuulleeni
lopuissa on maailman maista ne
jotka eivät ole vielä itsenäisiä
jotka odottavat loputonta rauhaa
kuin unelmaa jota ei koskaan tullut.
18.7.2019 © HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut