Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
mitä te tiedätte perheen pienimmistä
ivatuista, ilkutuista
makkaraa paistavista savuverhon takana
itikoita huitovista
hymykatseisista, virnesilmäisistä
heistä, joiden tiedetään oppivan
vanhemmilta sisariltaan -
miten elää
jotka kyynelsilmin katsovat tyynyyn
miettivät vielä elämän ymmärryksen
oikeamielisyyden rajapinnassa
tätä kaikkea
katsomme kesää, teemme asiaa
tikusta muille
© HH, 2012
Kommentit
Tämäkin on valtavan hieno.
Kuopuksena samaistuin runoosi täydellisesti. Muiden virheistä on helppo oppia, mutta silti valokuva-albumista löytyy vain isompien sisarusten kuvia.
Omaperäistä ja mielenkiintoista pohdintaa, hieno.
Ihastuttava. Ymmärrämmekö, mitä heissä näemme? Vai emmekö näe laisinkaan! Tehty tikku valtava asia, elämä itsessään vielä hämmentävä.
Mielenkiintoista pohdintaa, pidän
Kyllä on todella vahva ja koskettava runo tämä. Tällaiset runot pitäisi laittaa kansien väliin.
Vaikuttavasti avautuva runo.
Sivut