Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
vihreään kukkimattomaan maahan nukahdin
ei sadekaan saanut minua hereille
kuin kuka tahansa muu olen tässä
päiväunien kerrosherkut avaavat silmäni
päättyy hetki
värit ovat kuin ikuisuuden verhojen takana
© HH, 2012
Kommentit
Loistava, mielestäni rivitys on toimiva ja hyvä. Taitavasti kirjoitettu, persoonallinen runo. Pidän oikein paljon.
Rivittäisin toisin, mut muutoin tää on hyvä.
upeaa, tyylisi on muuttunut jotenkin romanttisempaan suuntaan :)
Minä kun olen mieltynyt yleensäkin pieniin runoihin, niin tähän sitten jäin.
Hieno, kuvauksellinen runo josta pidän tosi paljon. Luonto antaa aihetta moneen =)
mustavalkostako kaikki on vain???
Sivut