Kelaan niit aikoi ku skidein vandalisoitiin paikkoi
Nyt meidän pitäs kai olla vanhempii ja viisaampii
Mut silti makaan vaan lattial dokaten vikoi kaljoi
Muistellen ja täytellen mieleeni syntyneitä aukkoi
Ei nää riimit vaan synny itsestään, vaik ne kertookin itsestään
Sydämestä siihen johon pistää, rikkoutuneet utopiat joit en nää enää missään
Osa teist ei enää kävele mua vastaan missään
Malmin mullissa teistäkin vaan enää ruoho kasvaa
Kaipailen niit aikoi ja mietin mitä kävi
Runoilijan samentuneiden silmien läpi
Selite:
Taiteilijaelämää ja muistoja. Tällästä syntyy. Flow katkes taas kesken.. harmi sinänsä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
