Sininen ruusu

Kun nyt katsoin
tuota eilistä ruusua
riittävän pitkään
aamukahvin ääressä,
näin sen.

Irtileikattu
joidenkin määritelmien mukaan
jo kuollut – joidenkin elossa.

Juotettu sinisellä värillä
ennen vartensa katkaisemista.
Kantaa itsensä arvokkaasti
loppuun saakka,
monille koskaan tarinaansa kertomatta.

Ja noita terälehden suonia pitkin
– kohti hieman jo rypistyviä reunojaan,
kuljettaa viimeisillä voimillaan
loputkin elämännesteensä.

Luovuttaakseen,
haihduttaakseen ne
suloisena tuoksuna
tähän huoneilmaan.
Siihen tuoksuun heräsin.