FRAGMENTTEJA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
902
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 2.1.2025 16:44

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Taivas on likainen.
Pilvet siivoavat.

Pyöreät pilvet venyvät.
Näyttävät tuulelle sunnan.

Leijuen, liitäen, siirtyen 
äkkiä oudossa paikassa.

Jotain tuttua siinä on.

En tuntenut, 
vaikka puhutteli
niin tuttavallisesti.

Todellisen unen kautta
epätodelliseen maailmaan,
joka ei ole unessa.
 
Minä en voinut sitä katsoa,
se oli kirkas
ja tuli kohti pimeästä.

Vene irtoaa rannasta.
Ranta loittonee
aaltojen kohtaaminen
ja yön selkä.

Tyyntyy, hiljenee, kylmenee.
Kantajat pysähtyvät,
laskevat arkun maahan
ja istahtavat lepäämään.

Pyörien jäljet:
raiteissa seisovaa vettä.

Ei sitä voi nähdä,
ei sitä voi rukoilla,
ei se ole olevaista.

Vain se on kuolematon
ja vahva.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Mielenkiintoista luettavaa, laittaa todellakin ajattelemaan.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot