-tuska lävisti sielun, keväisin miten
oikein eläisin,
-kuin verenpisaraiset olivat hangella kyyneleet
-olinhan käynyt läpi niin monta elämää,
-että miten oli piirtynyt jälki sieluni vahamaiseen olemukseen
-ja kuitenkin oli palannut takasin,
-sinä tulit ja lohdutit otit syliin sanoillasi,
ja vaikka et virkkanut mitään, tunsin suuren myötätunnon,
ja empatian, sinulla ei ollut tarvetta tuomita, kuunnella vain!
-olit minulle myötätunnon vahva virta, ja kohiseva koski!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
upea loppu vahvan merkityksen luot "kohiseva koski"
Sivut