Nimetön

Syksy saapuu jälleen.
Se tuo mukanaan sateet ja koleat tuulet.

Jälleen on aika sanoa hyvästit kesän väriloistolle.
Jälleen on aika kuolla.

Mutta syksy tekee tästä surunäytelmästä taidetta.
Syksy pukee luonnon ruskaan
Pukee sen kuin johonkin juhlaan

Juuri kun ruskan väriloisto on kauneimmillaan
saapuvat tuulet.

Tuulet jotka repivät puut alastomiksi
Tuulet jotka tuovat kylmyyden tullessaan

Koko kylmän talven puut huutavat alastomina
menneen kesän perään
Kuolleiden kukkien mädäntyessä vieressä
Mutta se ei enää palaa.

Jossain vaiheessa talven valta kuitenkin taittuu.

Tuulet muuttuvat lämpimiksi jälleen ja kuolleen rinnalle alkaa ilmestyä vihreää sinne tänne
Jossain on jopa pilkahdus keltaista

Puiden alastomiin oksiin alkaa ilmestyä nuppuja
Niiden huudot menneen kesän perään ovat hiljentyneet.

Luonto herää
Kuin kuolema ei koskaan olsikaan ollut läsnä.

Mutta yksi asia on toisin talven jälkeen
Sinä et enää herännyt tähän kevääseen
Kuolema voitti..