Sunnuntaisin mietin joskus,
mietin paikkaa rappusellisen mäen,
tuolla se loistaa vihreän kupolin voimin,
ja se on kirkko,
se on Tuomiokirkko,
se joka sunnuntaisin minua kutsuu tuomiolle,
silloin sitä mietin,
mietin keskipäivän aikaan,
mietin ja nauran,
nauran ja mietin,
muistan aulan kynttilät,
jossa itsekin kuolleille perheeni jäsenille sytytän kynttilät,
mietin sunnuntaina heitä,
mietin paluuta heidän tykönsä,
tai mietin edes pientä kosketusta,
mietin paria sanaa,
sunnuntaina mietin mutten mene,
sunnuntaina mietteideni jälkeen vaivun uneen,
unessa heidät tavoitan,
ja kaikki on niin hyvin,
ainakin hetken,
sunnuntaina.
Selite:
Onko kirkko vain unta?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
