Nimetön

Maanantaina ovi kolahtaa, lähdet jälleen satojen kilometrien taa.

Tiistaina kyynel vierähtää, kunpa voisin sut vain syliini rutistaa.

Keskiviikko jo hieman toivoa antaa, kohta autosi pihaani jälleen kaartaa.

Torstai täynnä toivoa on, sydämeni silloin myös rauhaton.

Perjantaina kello kulkee verkalleen, illalla sut syliini saan sulkee.

Lauantai täynnä rakkautta on, kun sä mun vierelläni oot.

Sunnuntai on uuden ikävän alku ja kaipaus suudelmien polku.