Öisin pois nukun yhä uudelleen
Aamulla jälleen herään todellisuuteen
Ei minua luotu elämään tätä elämää
en enää jaksa odottaa kuolemaa
Pimeys minussa huutaa ikävästä
kädessäni veitsi punaisena kaipuusta
Ei minua luotu sinua rakastamaan
olen jo liian väsynyt itkemään
Pelko sisälläni pakottaa pimeyteen
Kuolema kutsuu hiljaisuuteen ikuiseen
Revin itse auki arpeni
elämästä kertovat muistoni
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
