Siimeksessä ajatusten
me kuljemme vain
miettien tulevaa,
menneisyyttä
ja tätä päivää.
Vankina muistojen
hyvien ja huonojen
suljetussa lokerossa,
vankiloista pahimman.
Tässä maailmassa
jossa ainut jää
on päämme sisällä.
Rauhaa hamuillen,
kuolen
kuolen
tähän paikkaan,
kun globaalina ilmiönä
on välinpitämättömyys.
Onko pahempi vihattuna
sellaisena kuin on
vai rakastettuna
sellaisena jota ei ole?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Syvällistä runoilua,loppu tosi hieno,Hieno runo.
paras on olla sellainen kuin on, pitäkööt muut tai ei
Todella hyvä! Viisas ajatus tässä. Pidän
Hemmetin hieno viimeinen säkeistö!!! Ollaan ennemmin vihattuja ja omia itsejämme, eikös vaan?