Vaahteranlehti

Runoilija Seija Orvokki

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 18.3.2005
Viimeksi paikalla: 1.11.2023 9:12

Asuinpaikka: Eskilstuna
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
7.7.1947

Anna kaikkien kukkien kukkia.

Ensimmäinen runokirjani JOKU HÄTKÄHTÄÄ sisältää 163 runoa. 
Toinen runokirjani on JOS LUOKSESI TULLA SAISIN
Kolmannen runokirjan nimi on VIRHEESTÄ VIISASTUNUT
Neljäs runokirja on PAPERISIIVIN TAIVAASEEN
Viides runokirjani on  VILLIINTYNEET VIESTIT 

Kuudes runokirjani on SYDÄN LEIMUTEN
Seitsemäs runokirjani kantaa nimeä JA JÄRVI IHAN RANNASSA 
Kahdeksas runokirjani on nähnyt päivänvalon
ja se on nimeltään KUUMAA KYYTIÄ 

Yhdeksäs kirjani on
NUORUUDEN HULLUUS
Runomuotoinen tarina rakkaudesta
kesällä 1964.
Kymmenes on suorasanainen
MYRKYLLINEN NAINEN
Murhanhimoinen rakkaustarina
joka on sijoitettu 1980-luvulle.

Yhdestoista on runokirja VARO ETTEI PIRU KUULE

Kahdestoista TANSSI VASTAPÄIVÄÄN

Kolmastoista kirja on
kaksikielinen lastenkirja EPPU

Neljästoista
TOTTA JA TOIVEAJATTELUA
sisältää runotarinoita

Viidestoista
EPPU 2 on kaksikielinen lastenkirja
Kuudestoista kirja EPPU 3 

Seitsemästoista on
runokirja SIELUNI SIIVIN 

Kahdeksastoista
UNTA JA ENKELEITÄ
Suomi 100 runokirja / Mediapinta

Yhdeksästoista kirjani 
PIENI TALO PELTOKYLÄLLÄ

sisältää tarinoita maalaiselämästä
iloineen ja murheineen. 

Kahdeskymmenes on kaksikielinen
ja kovakantinen lastenkirja  
EPPU
samlingsbok 
kokoomateos 


ANNA JOS HALUAT, OTA JOS USKALLAT 
runokirja.fi / Mediapinta 

 

LUVATONTA LEMPEÄ LAINALAKANOISSA 
runokirja.fi / Mediapinta

OLISIPA OMA TUPA 
runokirja.fi / Mediapinta 

HYVÄT IHMISET HOI! 
runokirja.fi / Mediapinta 

LAULUN PESÄPUU 
runokirja.fi / Mediapinta 

SINIPIIKA JA RONTTI 

runokirja.fi / Mediapinta 


Kirjojani löytyy netistä.

Seija Silvennoinen


KAUNIIT KIITOKSET PALAUTTEISTA! 

 
 

Aamutuuli ravisti vaahteraa kaikin voimin,
yksinäinen lehti piti kiinni oksastaan.
Se oli kuiva ja hieman käpertynyt,
mutta ei suostunut otettaan irroittamaan.
Tuuli pullisti poskensa pulleiksi
ja puhalsi pitkään ja äänekkäästi.
Viimeinkin väsynyt vaahteranlehti,
otteensa oksasta kokonaan irti päästi.

Lehti leijaili kieppuen alas maahan,
eikä sitä pystynyt estämään kukaan.
Tanssi villin tanssinsa viimasta väristen,
toisten lehtien yrittäessä mukaan.
Mutta ne olivat tarttuneet maahan yöllä
ja jääneet ohuen kuurapeitteen alle.
Kohmettuneet kylmästä kankeiksi,
eivätkä kyenneet kohoamaan korkealle.

Tuulenpuuskan hiljennyttyä huokailuksi,
tuli puutarhaharava pitkine hampaineen.
Vedettyään lehdet suureen kahisevaan kasaan,
ihminen nosti ne lehtikoriin haravoineen.
Ja kiikutti korkealaitaiseen kompostiin,
pihan perälle, vanhan naavaisen kuusen luo.
Vaahteranlehti nukahti miettiessään,
mitä mullaksi muuttuminen mukanaan tuo. 





 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Todella upeasti kirjoitettu runo ja hyvästä näkökulmasta.
 

Käyttäjän kaikki runot