Talvena saavun näihin metsiin
Hiljaisessa hallassa kuljen yksin
Piiloudun syvälle jäisiin jokiin
Kietoudun ylle paljaiden puiden
Puhallan liekit sammuksiin
Peitän valon pimeydellä
Hukutan lämmön hyiseen veteen
Korvaan elämän tyhjyydellä
Maa ja vedet jäätyvät
Pakkasessa elämä tekee kuolemaa
Yksin kuu ja tähdet jäävät
ylle kaiken kuolevaisen katsomaan
Talven viiman taakse
meistä jokainen matkaa aikanaan
Liitymme luonnon puhtauteen,
kun meidät lumeen haudataan
Kuten ensilunta paenneen
routaan painuneet askeleet
Niin muistosi hautautuu valkoiseen,
Kylmään ja hiljaiseen
Kalpeassa maassa vaellan
Poluilla tuskan ja kuoleman
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on nätti, silmäni ehkä jäätyivät.
Kaunis runo! ^^
vau tosi kaunis! :)
Kaunis. ;o
Kaunis runo !
K-A-U-N-I-S
Ihan huikaisevan upea runo, vetoaa minuun täysillä<3
Tämä on nätti, silmäni ehkä jäätyivät.
Kaunis runo! ^^
vau tosi kaunis! :)
Kaunis. ;o
Kaunis runo !
K-A-U-N-I-S
Ihan huikaisevan upea runo, vetoaa minuun täysillä<3