Kulku läpi tien, tuntemattomaan

Yli maailman kuljen matkaten minnekin,
jonnekin kun vain kuljen, jaloin väsynein,
en tiedä minne jotta kuljenpahan vain.
Mitä näen, on se kuin kulkisin vain, mitä näen,
on se mitä kuulen.

Läpi hetken kuljen laulaen vaan,
kuin ensi hetken maistoin sen voiman tuntien,
maku raikas, ilon ja tunnon jäseniin tuo.
Loppua kohden käytävä on, kuljettava ain
jäsenin uupunein, kulku sinne, mistä alkaessa
vain puhuttavan näin.

Tietäni en itse valinnut, valitsi se minut.
taival jatkuu vain; minne, tiedä en - sen jaloin kuljen,
väsynein.