Itseäni etsin löytämättä, sieluni seikkailee saapumatta.
Ikinä en hyvettä löydä, Valoon uskomatta. Ikinä en Rauhaa löydä, kärsimättä.
Hyvettä tavoittelen kuin taivas sädettä, Sinuun voimani suuntaan Valo, kuin maahan suunta sadevettä.
Kärsimykset ja haasteet ovat kuin taivaan sateet. Niiltä ei välty, jos kasvaa tahtoo.
Sade ja Valohan maailman on pelastanut, joka kerta kun se melkein on suistunut.
Uskoin Valoon mä hyveen koin. Luotin Valoon hän turvan loi.
Kärsimyksen kellot ympärilläni soi, mutta kehitykseen se johtaa voi.
Joillekin Valo on rakas ihminen, joillekin se on joku muu näkymätön. Minulle Valo on kaikkien luoja, hyve sen hyvyyden lähde. Annat sille minkä nimen tahansa se on silti sama. Hyvyyden lähteeseen uskon. Valoon.
-Hasan-
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit