luulin leijailevani tuhannesosissa
pölystä hopeisessa eteisessä
mahdollisesti jonain toisena, jee
mutta kun vaivuin
maton uurteisiin
tunsin jokaisen uppoamani millimetrin
etäisyys työnsä sormensa kurkkuuni
vuorokausi vaihtui
ja antiikkipeilistä katsoi
verisin silmin
joku käkikellosta karannut
kotkan pää ja sojottavat sarvet
loppuhuipennuksena
pääni halkaiseva rääkäisy
kukkuu
soitin naapuriin
eikä se nainen nauranut minulle
edes paljoa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Parhautta, upeasti kirjotettu
Pidin :---)
hauska kohta toi: kukkuu. hauska runo! ^^