Joinakin päivinä elämä katoaa niin,
etten minä edes ennätä huomata
mihin päättyy päivä ja mistä alkaa yö.
Sellaisina sateisina iltapäivinä tunteja rikkinäisen radion äärellä istumisen
ja sinua ikävöimisen jälkeen
saatan pukea punaisesta maalista pilalle menneet kumisaappaani jalkaan
ja tanssahdella sateessa
pyöriä vähän ympyrää ja
saada vaatteet märäksi.
Ja toivoa että ikävä ja tuska huuhtoutuisi pois.
Ja että sen jälkeen voisin rakastaa sinua
hiukan enemmän.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä..tunistan tuskasi.Samoin kokemuksin.
Kauniin haikea. sade parantaa :)