Sieluni itki yön hämärässä
totuudet valehtelivat lauseitaan
Sirpalaita oli lattialla tuhansia
sokeana astuin niiden päälle
Tuskastani huusin sanani mykäksi
valkoisia seiniä ympärillä neljä
Kruunuja hiuksilla tähdet loisti
lasin takana pelkkää mustaa
Todellisuudessa hymyilin kuitenkin
vaikka se sattui liikaa
Lapsuus jäi silti taakseni
kukat kuihtuivat ei vesi pitänyt hengissä
Hiljaisuus vaihtui ahdistukseen
silmäni purkaantuivat verisuonista suruun
Kyyneleeni katosivat virran mukana
huomenna on parempi taas
Ei kukaan enää seuraa katseellaan
siipeni roikkuivat selässä
Ne olivat lasista tehdyt
olen varovainen ettei ne mene rikki
Filmi katkesi ei muisti pelaa
anna minun kulkea harhaan yksin
Selite:
Irina - Juulian Totuudet
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista, vahvaa ja koskettavaa sanailua.
Upea, todella kaunis ja haikeakin. Oli ihana ja loistava sarja, harmi vaan ettei mulla ole dvd:nä tai minään. Nyt sopisi katsoa se, sen verran tunnelmaa värittävä on tämä. Suosikki tämä on tietenkin<3!!!!
Herkkä ja kaunis runo, riipaisi sydäntä, kun tätä luki, ihana. ^^
"Todellisuudessa hymyilin kuitenkin
vaikka se sattui liikaa"- aw.<3
Niin kaunista, ei tästä voi edes sanoa mitään huonoa.
Rakastan runojasi ja näitä ihania kuvauksia.
/kits arv. ^^
Kaunis, vahva runo.
ja kiitos.(:
Kaunis ja koskettava
Todellisuudessa hymyilin kuitenkin
vaikka se sattui liikaa
^runon ehdottomasti paras kohta.
muutenkin niin vahva ja koskettava runo.. sai kyyneleet virtaamaan..
lopetus oli loistava.
nätti ja haikea runo.
Niin totta.. Hieno.
"Kyyneleeni katosivat virran mukana" <- oho,
taitavasti sanottu.
Sivut