Kaiken maailman jumalat

Suomalaisen kansantarun mukaan maailma syntyi sotkanmunasta. Tämä tarina on koottu kirjalliseen muotoon ja sitä kutsutaan Kalevalaksi.
Juutalaisen kansantarun mukaan maailman syntyi Jahven luomana. Tämä tarina on koottu kirjalliseen muotoon ja sitä kutsutaan Raamatuksi.
Oman mielipiteeni mukaan maailma syntyi, kun suuri jumala, Luonto, loi itse itsensä. Tätä tarinaa kootaan parhaillaan kirjalliseen muotoon ja sitä kutsutaan äidinkielen aineeksi.

Alussa Luonto loi tyhjyyteen pisteen. Piste oli täynnä energiaa ja Luonnon henki liikkui pisteen ympärillä. Luonto näki, että energia oli hyvä. Luonto sanoi: ”Tulkoon Einsteinin kaava E=mc²”. Silloin alkoi pisteen energia muuttua massaksi ja Luonto näki, että massa oli hyvä. Luonto totesi, että ensimmäisen päivän työ oli tehty. Luonto meni sänkyyn odottamaan iltaa ja aamua. Iltaa ei kuitenkaan tullut, koska Luonto oli unohtanut luoda ajan. Luonto sanoi: ”Tulkoon aikaulottuvuus”. Tuli ilta ja tuli aamu. Näin kuluin ensimmäinen päivä. Luonto näki, että aika oli hyvä.

Toisena päivänä Luonto katseli luomakuntaansa, pienen pientä energeettistä ja äärettömän tiheää pistettä, nauttien ajan kulusta ja kellon tikityksestä. Lopulta Luonto kuitenkin huomasi, että jotain puuttui. Luonto aprikoi, josko maailmasta voisi tehdä vielä paremman ja jännittävämmän. Luonto päätti luoda maailmaan tilaulottuvuuden.
Ennen pistemäinen maailmankaikkeus muuttui nyt yksiulotteiseksi viivaksi. Nyt maailman energiakvantit ja massahiukkaset pystyivät liikkumaan viivaa pitkin eteen- ja taaksepäin. Voi kuinka lystiä pienillä partikkeleilla olikaan kirmatessaan maailmassa edestakaisin! Luonto näki, että tilaulottuvuus oli hyvä.

Ennen pitkää yksiulotteinen maailma (plus aikaulottuvuus) kävi kuitenkin Luonnon mielestä tylsäksi. Yksiulotteisen maailman oliot olivat näet kuin helmiä helminauhassa; ne pystyivät liikkumaan eteen ja taakse, mutta toisen olion ohittaminen oli mahdotonta. Luonnolla oli visio vedonlyöntimonopolin saavuttamisesta kameliajoissa, mutta yksiulotteisessa maailmassa kukaan ei jostain syystä halunnut löydä voittajasta vetoa.

Niinpä Luonto loi toisen tilaulottuvuuden. Nyt kaikki maailman oliot saivat pituuden lisäksi myös korkeuden. Uudistus toi mukanaan mahdollisuuden liikkua paitsi eteen- ja taaksepäin, myös ylös- ja alaspäin. Maailma oli kuin paperiarkki, jonka pinnalla oliot elivät. Luonto näki oitis, että toinen ulottuvuus oli menestys. Suurin edistysaskel oli se, että kahden olion kohdatessa toisensa esimerkiksi paperin alareunaa pitkin kävellessään, toinen pystyi hyppäämään tai kiipeämään toisen yli. Käytännön syistä säännöksi tuli, että korkeampi olio hyppää matalamman olion yli. Näin maailmaan alkoi ensimmäistä kertaa syntyä luokkajakoa.

Kaksiulotteinen maailma oli suurimmilta osin hyvä maailma. Oliot saivat vapaasti liikkua pituus- ja korkeussuunnassa. Pikkuhiljaa syntyivät maanviljely, työnteko, kaupungit ja tutkimusmatkailu. Pitkiin aikoihin ei uskallettu kulkea kauaksi kotoa, koska pelättiin maailman reunaa. Ensimmäiset uskalikot kokivat kuitenkin suuren yllätyksen. Vaeltaessaan yhä kauemmaksi tunnetuilta seuduilta ne löysivät lopulta itsensä lähtöpaikasta. Tarkemmat tutkimukset paljastivat, että Luonto oli todellakin käärinyt kaksiulotteisen tasomaisen maailman rullalle, jotta se veisi vähemmän tilaa. Tämä nosti maailman olioissa kahdenlaisia tuntemuksia. Nyt tiedettiin, että maailmalla ei olllut rajoja, mutta toisaalta se ei ollut rajattoman suuri.

Kaksiulotteinen maailma ei kaikkine hyvine ominaisuuksineen ollut kuitenkaan lähelläkään täydellisyyttä. Olennot eivät 2d-maailmassa pystyneet kääntymään ympäri. (Tosin se ei heitä haitannut, koska he eivät tietenkään pystyneet kuvittelemaankaan mitä kääntyminen tarkoittaa.) Koska olioiden silmät olivat vartalon etupuolella, olio ei pystynyt katsomaan taakseen, ellei seissyt päällään.

Luonto ei osannut enää päättää, mitä tekisi maailmalle, ja hetken mietittyään hän päätti puhua eräälle 2d-maailman oliolle ja kysyä hänen mielipidettään. Luonto kysyi oliolta, tahtoisiko tämä maailmaan kolmannen ulottuvuuden. Olio ei kuitenkaan ymmärtänyt alkuunkaan mitä kolmas ulottuvuus voisi tarkoittaa, olihan maailmassa jo molemmat ulottuvuudet; sekä pituus- että korkeusulottuvuudet suorassa kulmassa toisiinsa nähden. Luonto ei voinut muuta kuin vetää olennon pois 2d-maailmasta, eli pinnasta jossa se eli. Samalla hetkellä olion ympärillä olleet ystävät pelästyivät valtavasti. Olio oli kadonnut savuna ilmaan! Luonto veti hänet kolmanteen ulottuvuuteen, jota 2d-oliot eivät nähneet.

Olio oli hetken täysin ymmällä tapahtuneesta, mutta ymmärsi lopulta tilanteen ja näki edessään tason, entisen maailmansa, jossa hänen ystävänsä etsivät häntä kuumeisesti. Ymmärtäessään näkemänsä olio huusi ihmeissään näkevänsä kaikkien olioiden sisään. Ollessaan 2d-maailmassa olio oli nähnyt muut oliot vain edestä, takaa, yläpuolelta tai alapuolelta, siis pelkkänä viivana. Nyt hän katseli maailmaa kuitenkin aivan uudesta ulottuvuudesta, nimittäin sivulta, jo toden totta, hän näki 2d-kappaleiden sisään. (Samoin neljännestä ulottuvuudesta meidän maailmaamme katsova olento näkee meidän sisäämme.)

Selviydyttyään alkujärkytyksestä, olio sanoi, että kolmas ulottuvuus vaikuttaa jännittävältä ja voisi olla hyödyllinen maailmassa. Kolmannen ulottuvuuden myötä oliot voisivat kohdatessaan kiertää toisensa, mikä toisi tasa-arvoa maailmaan. Niinpä jumalamme Luonto loi maailmaan kolmannen ulottuvuuden ja kiitos Luonnon, voimme kaikki liikkua maailmassamme myös oikealle ja vasemmalle.

Kolmannen tilaulottuvuuden luominen toi kuitenkin mukanaan epämiellyttävän yllätyksen. Nyt kun esineet pystyivät liikkumaan kolmessa suunnassa, eivät ne enää pysyneet paikallaan ollenkaan, vaan leijailivat sinne sun tänne. Jumalamme Luonto joutui päivät pitkät jahtaamaan kappaleita ja järjestämään ne takaisin paikoilleen. Luonto oli jo tulossa vanhaksi, eikä enää jaksanut huolehtia niin monimutkaisesta maailmasta, vaan suunnitteli jo eläkkeelle siirtymistä.

Viimeisenä tekonaan Luonto päätti, että maailma on tehtävä yksinkertaisemmaksi ja sen on pysyttävä järjestyksessä itsestään, koska hän ei enää jaksa paimentaa maailmaa. Luonto sanoi: ”Tulkoon painovoima, joka pitää kappaleet koossa ja estää niitä lentelemästä mihin sattuu!” Painovoima oli hyvä. Jumalamme Luonto loi kaikki perusvuorovaikutukset ja luonnonlait, jotka saavat maailman toimimaan itsenäisesti ilman häntä, ja jäi eläkkeelle.

Kaikki nämä luonnonlait ja mekanismit elektronien tunneloitumisesta evoluutioon julistavat yhä edelleen jumalamme Luonnon ilosanomaa. Luonnon kauneuden näkeminen, luonnonlakien vaikutusten tunteminen ja olemassaolon aistiminen ovat asioita, joita vain luonto voi tarjota ja ylläpitää. Useimmat uskonnot markkinoivat itseään kuoleman jälkeisillä houkutuksilla, mutta näitä vaalilupauksia oleellisempaa on muistaa, kuinka etuoikeutettuja olemme saadessamme kuolla. Kuoleminen tarkoittaa, että olemme saaneet elää tässä Luonnon kauniissa ja hyvässä maailmassa, nauttia maailman antimista ja tuntea Luonnon jumaluuden luonnonlakien muodossa. Joukko, joka tässä maailmassa saa elää, on hyvin pieni.

Luonto viettää edelleen leppoisia eläkepäiviä ja tarkistaa tietysti silloin tällöin, miltä maailma näyttää. Hetki sitten jumalamme Luonto luki tämän aineen, joka on ensimmäinen kirjallinen versio Luonnon maailman luomisesta. Ja Luonto näki, että aine oli hyvä.