On hän tyttö tuollainen joka koki päivän valon himmenevän ja taas kirkastuvan mutta kuitenkin useammin himmenevän Aamuisin silmät tummuneena pakottaen itsensä liikkeelle humaltuu hän elämän iloon lääkkeiden voimasta Iltaisin vasta valpas kun taivas taas tummuu ja kädet ristissä hän odottaa huomista tuolta ehkä tulevaa On aina etsivä pakotietä tuolta ihmispaljouden yksinäisyydestä ja kuitenkin hän vain itsellensä ei kelpaa tuollaisena täydellisyyden epäkohtana
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todella koskettava.
Puhutteleva runo ja hienoa tekstiä. Pidin.