Harakka

Näen kimallusta kullan, hopean.
Mielenkiintoni herää.
Nyt muun unohdan.
Mieleni hokee,
" tuo taltehen kerää "
Tarvitsenko vai en,
väliäkö sillä,
tuo saatava on.

Rauhaton on olo aivan,
kuin kuumeinen.
Pääni pyörii,
katse etsii,
kynsiäni syyhyää.

Eipä auta,
eikä helpota.
Vasta sitten,
kun itsellä on
ja tallessa omassa.
Sitten voin taas sulkani pöyhiä
ja niillä koreilla.