Kevät lähenee

onpa usva silmissäni
pihkaklöntit korvissani
sammalkin kielehen kasvanut
turtunut tuntokin tyystin
niin on olo omituinen
kuin puulla päähän pökätty
tainnut talvi tehdä tepposensa

vaan kohtahan kevät jo koittaa
talven kahleet katkeavat
taas mahla virtaa makeana
muuttolinnut palaa
kuuluu purojen solina
istuu perhonen kädelleni
eivätköhän aistitkin jälleen aukea