Pari sanaa vielä

Runoilija Neito68

Käyttäjän <span class="sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Neito68 kuva
nainen
Julkaistu:
555
Liittynyt: 17.11.2008
Viimeksi paikalla: 24.11.2024 15:05

Asuinpaikka: Turku
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
16.2.1968
Facebook:

Rakkausrunot ry:n puheenjohtaja 1.2.2014 alkaen.

Kaikille kommentin antaville, jos joskus vaikka unohdan erikseen sanoa, niin sanon nyt valmiiksi, Kiitos!
 


Toinen runokirjani, Alusta loppuun, on ilmestynyt ja sitä voi tilata kaikista verkkokirjakaupoista esim. TÄÄLTÄ :)

Ensimmäinen runokirjani, Täynnä elämää, on myös yhä saatavilla kaikissa verkkokirjakaupoissa, esim. Täällä


Runoissani olevat kuvat, joihin on kirjoitettu päälle, ovat kaikki itse ottamiani.


KIITOS kaikille runoilijaäänestyksessä äänestäneille - neljäs kertaa kuukauden runoilijana muutaman vuoden sisällä riittää, en ole jatkossa enää ehdolla :)

 
Suosittelen:
 
 
Joistakin olen
liian onnellinen
yksin
 
enkä siksi löydä
ketään toista
jonka kanssa olla
onnellinen
 
ehkä
en tiedä
voiko olla liian onnellinen
 
mistäminämitääntiedän
 
paitsi sen
etten todellakaan aio olla
kenenkään kanssa
joka saa minut
tuntemaan itseni
 
vähemmän onnelliseksi


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Järkevää, ei mitään satunnaisia vappuheiloja. 
Sanoitat taas hienosti tunnetta. Minäkään paljon tiedä mutta luulen hyvinkin tietäväni mitä tarkoitat tässä.
Tie onnellisuuteen käy omien valintojen kautta ja tottakai, yksinkin voi elää onnellisena, ainakin välillä.
määrätietoinen runosi
antaa ajateltavaa
ehken ohjeen ohjentaa
 
Juurikin näin :)
Rakkaudesta….tähän hienoon ajattelemisen arvoiseen tekstiisi…ajatuksia…

Varsinkin menneisyyden kyläyhteisöissä (nykyäänkin monissa maissa kuten Intia) yhdistettiin rakkaus jonkinlaiseen ostamishaluun, käsitykseen molemmille osapuolille edullisesta vaihtokaupasta. Sellainen tavara persoonallisuusmarkkinoilla, kait se onni ja onnellisuuskin rakastuisivat ostettuun ominaisuuteen.
 
Miksi me hullaannumme ja ymmärtäessämme kokonaisuuden, ristiriidat, pettymykset ja ikävystyttävyys vaan voittaa suurempaa jalansijaa, hurman salaperäisyys häviää. Mikä on tämä inhimillisen olemassaolon ongelma, sietämättömän olemassaolon vankila. Miten ylittäisimme yksilöllisyyden rajat, jotta voisimme kokea yhteneväisyyttä, yhdeksi tulemisen onnen. Meidän täytyisi olla palvontaa, uhrausta, kuritusta, luomistyötä ja huumausainetta suurempia. Pakeneminen sisäisen ja ulkoisen apukeinon maailmaan saa vain pinnallisen yhtymisen muodon. Ja sen tyydyttäminen vaatii lisää ja voimakkaampia hallusinaatioita, jatkuvaa itsensä turruttamista.
 
Yrittäessämme pelastaa elämäämme, hajotammekin maailmankuvaamme. Harjoitamme lapsesta asti päähän iskostettua laumaeläin kulttuuria. Unohdamme itsemme, halumme ja tarpeemme. Luovan tavan yhdistää rakkaus, olematta pelkkiä osavastauksia, pelkkiä murrettavia seiniä yhdistää yksilöllisyys kahdeksi, joka tuntee olevansa yhtä. Olla tuhlaileva iloisuudessa ja kyvykkyydessä jakaa ylitsevuotavaa eläväisyyttä. Tuntea iloa jakaa rakkautta, antaa ja jakaa omastaan, omasta sisimmästään.
 
Rakkauteen kuuluu huolenpito, vastuuntunto, kunnioitus ja tieto sekä rakkauden kohteen, elämän ja kasvun aktiivinen huolenpito. Tämä on erityisen tärkeä nuorille ja lapsille. Ilman huolenpitoa, puuttuu rakkaus ja elämän mittainen kierre on valmis. Vanhemmiten korostuu sielullinen tarpeiden tyydyttäminen osana yksilöllisyyttä, jotta yksilö olisi oman painonsa kokoinen kultaa. Kunnioittaisi itseään, ympäristöään ja elämää. Tuntisi itsensä, omistaisi rakastavat vanhemmat, jotka merkitsisivät sieluun tien, kypsyyden ja sen kaikkea merkitsevän asenteen. Kyvyn rakastaa itseä kuten kaikkia muita.
 
Jos uskoo itseensä, uskoo myös muihin ihmisiin. Uskoo oman rakkauden kykyyn herättää toisissa rakkautta ja uskoo tämän rakkauden kestävyyteen. Ja kaikkeen tarvitaan rohkeutta, rohkeutta, jotta voisi heittäytyä näiden arvojen mukaisesti siihen minkä uskoo oikeaksi, Rakkaudeksi.
 
 
oman onnensa seppä, viisaita ovat sanasi
Vanha sanonta kuuluu:

- Ei onni tule etsien, se tulee eläen.

Ei onni tule ulkoa, se nousee rinnasta.

Mielestäni parhainta onnea on iloita pienistä asioista.
Jos on joku niin olisi mukavaa jos voisi olla onnellinen. Ja miksei yksinkin.
Niin... yksineläjänä sanoisin, että on turha haikailla parisuhteen onnellisuuden perään, jos elämä tässä ja nyt, yksin, tyydyttää. Ystävät ja kaverit paikkaavat paljon.
onni on varmaan hyvää, ei mihinkään
tai ei ketään kaipaamatonta oloa
 
Hyvä. Pitää rakastaa itseään enemmän , että pystyisi rakastamaan toista ja olemaan onnellinen. Yhdessäolo ei vättämättä tuo sitä onnentunnetta ilman rakkautta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut