Nimetön

Tyttö ja poika vietti usein aikaa yhdessä. He juttelivat, nauroivat, suutelivat ja pitivät aina hauskaa yhdessä. Poika sanoi monesti tytölle: "rakastan sinua", mutta tyttö ei ikinä vastannut, vaan vaikeni joka kerta. Poika odotti ja luuli tytön rakastavan.
Aikaa kului ja poika kiintyi tyttöön vielä enemmän. Hän teki kaikkensa tytön eteen, mutta mikään ei kuitenkaan auttanut enää. Tyttö oli alkanut pitää läheisyyttä, turvaa, tukea, iloa ja rakkautta itsestäänselvyytenä. Hän jätti pojan ja unohti kylmästi heidän yhteiset muistonsa. Tyttö ei arvostanut sitä mitä hänellä oli, vaan alkoi etsiä jotain erilaista. Matkallaan hän kuitenkin huomasi, miltä tuntuu olla yksin.. Tyttö löysi sitä mitä luuli haluavansa: erilaisen elämän.. Tuttu ja turvallinen muuttui yksinäisyydeksi ja kylmyydeksi.. Tyttö oppi arvostamaan sitä, minkä oli jo menettänyt.