Rakastuneet käsikädessä
pientä polkua kulkevat
ja välillä syleilyynsä
toisensa sulkevat.
Tällä hetkellä on
olemassa vain he kaksi,
ei elämä juurikaan
voisi muuttua paremmaksi.
Ulkopuolinen maailma
kokonaan katoaa,
kun oman rakkaan
vierellä kulkea saa.
Polun varrella on
penkki niin soma,
rakastuneiden
kuhertelupaikka ikioma.
Siinä penkillä istuvat
poski poskea vasten,
miettivät mikä onkaan
lukumäärä tulevien lasten.
Poika lupaa pitää aina
tyttönsä puolia,
on Amor poikaan ampunut
täysillä rakkauden nuolia.
Yhä rakastuneet haaveiluaan
siinä jatkavat vaan,
on kuukin taivaalla
alkanut loistamaan.
Siellä kuu-ukko puiden
takana hetken lymyilee,
kuin vaivihkaa oksien
lomitse rakastuneille hymyilee.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
