Ensimmäinen hengitys

Minä kuljin syvyyksissä

Siellä eksyminen vie paikkoihin
joissa opitulla taidolla,
selviämisellä ja vahvuudella

niillä ei ole mitään merkitystä

Hapettomuudessa hengittäminen
sattuu enemmän kuin kuolema

Onneksi sydämeni oli kuollut


Kuljin yksin
koska niin pimeään 
ei halua ketään mukaansa

Sinä
pimeyteni varjossa

Puhuit
Ohjasit eteenpäin,
vaikka määränpää oli tuntematon

Et pelännyt hämärää
et edes pimeyttä


Sinä

et antanut minun eksyä kuolemaan

Kun oli riittävän väsynyt
Itseltäni kadonnut

Kannoit lepäämään
autiolle rannalle

ja tarjosit olkapääsi