Kaatunut pelastus

Tuli päivä jolloin hän
Raotti silmiään alta kypärän
Ja tuuli puhkui hänen lävitseen
Jyväset hiekan pureutuivat
Sulautuivat
Ihoon

Hänen silmänsä kyynelistä turtuneet
Nielu tulessa karjumiseen
Ja tyhjyys
Sisällä

Kyyristyi hän luovuttaen
Kaiken lävitseen päästäen
Täristen peloissaan
Vavahdutti maailmaa
Sankarisi, suojasi, kilpesi
Kaatui
Etkä ole enää mitään.