Ilon varjoon piiloutuneena mä elin,
olin, tyttö hymysuinen
Hiukset punaiset, täynnä elämää
vailla huolen häivää
Tahdoin kai itsekin
uskoa valheisiin vakuuttaviin
Niiden taa oli helppo piiloutua,
juosta karkuun pahaa maailmaa
Kotona tyhjyys ympärillä,
päivällä piilotetut surut kanssani tuhatkertaisina
Itkin ja huusin tuskaani,
elämä viilsi ja satutti
Olit huutanut puoleeni jo pitkään,
minä sokea taistelin vastaan pitämällä kiinni kivustani
Taas kerran huusit STOP
ja käskit mun pysähtyä
"Stop fighting me",
kerroit ja otit mut syliisi rakastavaan
Käskit päästää irti sadusta, naamareista maalatuista
Otit mun huoleni kantaaksesi
Se hetki muutti mun elämäin
Kun päästin irti,
uskalsin luopua kivusta ja tuskasta
Kaikki kipu tuntui niin turhalta
Kanssasi sieluni mun nauraa
ja itkee, mut hymy on aito
Elämä viiltää, mut ilo ja toivo
elää - ikuisesti
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
