Ai mie vai?
Millane siis miehenä?
No, mie oon se
väritön, mauton
ja lähes jopa hajuton…
Nii juu,
jottei siis menis valehteluks…
Hiki, jalkahiki ja hengitys haisevat.
Toi viimeks mainittu
useimmi valkosipulille.
Mut kyl mie muute
ihteeni lutraan joka päivä
ja liikkues joskus jopa kahesti
hölvään veel ja saippual
tai siis tervasamppool,
ku siin o sellane miehekäs tuoksu
eikä siis haju.
Särmää? Ei miusta löyvvy särmää,
vaik ei torellakaa oo hiottu. (Täs ei nyt viitata enää tonne hajuu.)
Oon sen verran kolhoo viimestelyy.
Karkeutta sentäs löytyy
tavoista ja äänestä..
Tiiäks.. Niiku karhu,
joka on syöny liikaa käyneitä marjoja.
Sekä tietty käsis talvel,
ku pakkanen panee ne… Nii, juu… Onneks ees joku saa…
Ai leuvasko?? Kuule mie oon
nii säälittävän herkkä hipiäinen,
et parta on pakko ajaa joka aamu..
Et se siitäki renttumaisuuvesta…
Sen purevaisuus samal tasolla,
ku vanhainkoin aamaisel
hampaitten jäätyy lasii yöpöyvälle.
Ai ison miehen raamikkuusko??
No oha ne raamit
vuoskymmenii sit
hylätys lavonovissaki..
Roikkuuu ja rutisee
samal tapaa
siis ne kukkakepit
ja hartioista,
ku liikuttelee.
Hyvää mielikuvitusta
sen löytäminen ainaki vaatii.
Vaik en oo muuta pyöritäny,
ku tahkoo,
ni ei miun jutuis
haavaa saa.
Eikä kukaa oo koskaa muute kieltänny
liiallisen imelyyvven takii sokeriikaa
ja ajatusten kirkkaus
on hölmöläisten säkin kannon tasolla.
Jännitekö??
No ei oo vaaraa et kynsille tulis
tai syvän tahistus uurelleen,
sen verran kuivaks o akut päässeet.
Mut kiltihä mie oon
ja rakastava sekä luotettava.
Oha seki
kai
tyhjää parempi?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hauska kuvaus ja runo.
elelläänja naatitaan
Sivut