Keikaroiva kuvatus luurankoa muistuttaa.
Malliksi häntä kaunistellen kutsutaan.
Epäilemättä on ollut joskus oikein soma,
mutta nyt tuskin tuntee äiti omaansa,
tuosta kipuilevasta varjokuvasta.
Hänen leipä valokeilan varjosta kasvaa.
Toiset vain kaapivat päältä rasvat.
Sitä kuulemma vähemmälläkin jaksaa
ja isosta varjosta ei leipäkään kohoa.
Parempi on joka suupalaa miettiä.
Siinä se vaateripustin mennä kolistelee.
Katsojille uusinta uutta esittelee.
Lapsi eturivissä äidilleen tokaisee:
”Äiti, miks toi täti tuol ylhääl irvistelee?”
Äiti lastaan punaisena hyssyttelee:
”Lapsi kulta, tätihän vain hymyilee.”
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauneusihanne on mennyt hieman liiallisuuksiin.
sanos muuta.. leipäähän se tekohymyssä tuskissaan ansaitsee. outu on ihanne malli maailmassa, mä dikkaan kyl ehtaa tavaraa joka voi hiukan vaik pursutakkin peräpeilistä.
Perhana miten hyvin olet taas osunut tuossa
aihees valitsemaan, jonka lapsi julki tuo aidolla kysymyksellään, niin paljon ne hymyt irvistystä muistuttaa, väkisin tehtyjä kun ovat.
Hienoa on sanojen käyttösi taas ja niin osuvaa on huumorikin.
Yksi naapurinäijän tokaisu, tuli mieleen, kun kaverit hänen hoikkaa vaimoaan kehuskelivat, niin äijä tuumi, että "lihomaanhan se pitäs saada, ku on niinku rankakasan päälle kipuais illall, ku hommat alkaa."
Hyvä runo tässä sulla taas.
Olipas hyvä kannanotto mallien luurankomaisuuteen..ja minkä ihanteen ja ulkonäköpaineen se luokaan nuorelle! Nuorimmat anoreksia potilaan 9 vuotiaita!
Melkoinen kuvaus mannekiinista. Täällä oli taannoin eräs romaanimies nimeltään Manne. Ja kuinkas kävikään, eli kerran piikkilanka-aitaa alittaesaan pusero jäi kiinni piikkilankaan. Eli siinäkin oli mannekiini piikkilangassa. Juttu on tosi.
Onneksi ei ole tuota pelkoa, että luurangoksi joku väittäisi ; ) Hyvä runo
Olipas osuva, hieno.
Tärkeästä aiheesta kirjoitit hienon runon. Onneksi nyt kuitenkin kauneusihanne on menossa parempaan ja terveempään suuntaan ja malleina näkee jo muitakin kuin aliravittuja.
Tiukka kertomus vakavastakin muodin orjuudesta.
niin on tässäkin sitä jotakin mutta tuli
vain mieleen eräs ystäväni joka on ollut syntymästään asti sokea
Kaikki kunnia mannekiineille, mutta ovathan ne flikat pikkuisen liian laihoja;)
Todella osuva kuvaus yhdestä ammattikunnasta, päteen moneen, ei tietystikään kaikkiin.
Niin, sanotaan että totuuden kuulee lapsen suusta. Hyvä runo ajan ilmiöstä ja siitä mihin materia vie. On hyvä olla malleja, mutta kohtuus kaikessa. Ja ne mallien pomothan päättää mikä on ok ja mikä ei.
Niimpä!
Sitäku tarpeeks laehuttaa, nii nuamanahka kiristyy ja tulloo kestohymy.
Vuan pittää naesela lihhoo luittenpiälä oll, muutehan se tuntuu, ku rankakasan piäle nousis:)))
Sivut