salamat taivaanrantaa löi
ite saatana elävää piiskas
hurjana perkelekin elämöi
pahalla hyvää liiskas
halkes jalkojen alta maa
mustat siivet vatkas ilmaa
joka sakenemistaan sakeni
pimeä marssi käskyi sanellen
valo väistyi armoa anellen
vesi ja eläimetkin pakeni
piru olkapäälle istui
käessä ruusut mustui
sydämessä luikerteli loinen
jostain syvältä
oman äänen kuulin
ei! ei! tää ei tunnu hyvältä
kuiskasin rohtunein huulin
Siis siul on toinen?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voimakas, synkkä runo.
voi olla elävää eloakin
Täynnä tunnetta
Tuon kun on kokenut, kestää mitä vain
upea tyyli käsitellä asioita
kaikki huomioon ottava
tykkäsin
kiitos tästä
Sivut