Pois oli menossa nallukka,
pieni pyöreä pallukka.
Kevätjuhlasta laitumelle kirmasi
pieni pyöreä siloposki,
joka mummot hurmasi
ja tyttöjä korkeintaan tikulla koski.
Leikkiä vain poikien kanssa löi
ja kilpaa kastematoja söi.
Loppukesästä kaikki oli muuttunut.
Ääni oli jo monesti murtunut
ja jonnekin syvälle pudonnut.
Poikamainen tuoksukin oli kadonnut.
Tuo pieni poju
oli hämmentävää vauhtia
matkannut lapsukaisesta nuorukaiseksi
pitkänhuiskeaksi klopiksi,
joka hikoillessa
tuoksui aromikkaasti
ja jossa muutkin
miehelliset merkit
nostivat päätään
eri puolilla kehoa
jopa kiusallisen voimakkaasti
ja huomiota herättävästi.
Koulun penkille palatessa,
uuden poltteen mieltä halatessa,
se keväinen riukutaapeli
silloinen mielen viraapeli
oli pysyvästi poissa.
Tilalla oli omenatarha
vai lie nuorukaisen harha
yöllisten enkelten kosketusten tapaan
unien karatessa napaan
villisti kuohuvissa joissa.
Tilalle oli kasvanut susihukka,
nälkiintyneen näköinen rukka.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi