Peilautuu näyteikkunasta kuva naisesta.
Voimakkaasti meikatusta ja minihameisesta.
Nainen häpee kuvaa ja jopa omaa varjoo,
koska kadulla rakkautta maksusta tarjoo.
Humalainen ohi lipuvasta autosta hintaa kysyy.
Poke ravintolan ees rauhoittelee käsirysyy.
Hullut ja humalaiset yöllä naista pelottaa.
Aamulla kotiovella naapurin näkeminen nolottaa.
Kylmän kostea yö alkaa naista viluttaa.
Hän taskumatista apua hieman valuttaa.
Parin huikan jälkeen kestää koko yön.
Niiden voimal aukaisee taas muutaman vyön.
Lipevä mies tarttuu käteen mukaansa vieden.
Nainen menee, rahan tarve on suuri eessä lieden.
Tätäkö tosiaan on ihmiselo?
Toivoa ettei tutut näe tai joku telo.
Ei jumalauta!
Miksei kukaan auta?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin olet runon kirjoittanut. Teksti juoksee sujuvasti ja mielenkiintoisesti. Riimit trimmaa ja mielenkiinto pysyy loppuun asti.
Toit runollasi esille elämän nurjan puolen, jonka usein sortuu jättämään omaan arvoonsa.
Hienosti olet saanut sanasi soimaan..
Ajankohtainen ja vahva kannanotto.
Jokainen kuvailemasi kaltainen IHMINEN, tarvitsisi lähelleen, elämäänsä, jonkun joka osaisi kertoa hänen olevan arvokas, ainutlaatuinen, niin paljon enemmän arvoinen...Koskettavasti kirjoitat.
Voimakasta tunnetta ja elävää kerrontaa...
*sanaton*
Sivut