Helvetillisessä kuumuudessa
taottuna taipumaan,
murtumatta muotooni asettumaan
olin nöyryyteni oppinut.
Kun luulin saavuttaneeni
hyvän ja rakkauden
mestarin taidot,
puuttui peliin taas
viha.
Se tuli entistä
vahvempana,
röyhkeämpänä,
saastaisempana
ja määrätietoisempana
tarkoituksena tuhota
rakkaus ja hyvä lopullisesti
ainakin minusta.
Olin taas kerran oppipoikana,
korkeintaan kisällinä,
tuon kylmän vihan ääressä
rukkaset kädessä
oppimassa
täydellistä taipumista
kylmätaottuna
murtumatta, murtamatta sekä muotitta,
hyvään ja rakkauteen
nöyränä ja kiitollisena
tästäkin mahdollisuudesta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva runo
Rakkaus ja viha ovat samalla akselilla.
oppia ikä kaikki?
Katkeruus on myrkkyä.
Erittäin puhutteleva teos.
Viha ja rakkaus, aina käsikädessä, rasittavuuteen asti...
Vakaumuksen ja antaumuksen ulostulo! Viha on tunteista kuumin, ainakin miinusmittarilla. Se ei ole rakkauden vastapari, kuten tiedetään, ei.
Sivut