”Sinä
kiellät sen nyt,
vaikka kaikki sitä kantaa”,
kaikkitietävän näköisen naisen
sanat kumajavat yhä päässäni
jatkon tipahdellessa,
kuin tuomarin nuijan:
”Tule
löydettyäsi sen
luokseni.
Niin, tule sitten
ja kerro
minulle
ensimmäisenä
löydettyäsi
vihasi!”
Minä katson naista,
kuin vasikka uutta veräjää,
ja märehdin kuulemaani.
Epäusko ja sääli
vyöryvät ylitseni.
Tuossa asemassa oleva ihminen
tai siis yleensä ihminen,
jonka pitäisi auttaa toisia,
väittää
vihan olevan
osa meitä,
kuin soluihimme kirjoitettu
käskysarja,
jota on pakko toteuttaa.
Katson pehmeästi
syvälle naisen silmiin
ja annan sydämeni
puhua lämpimästi:
”En usko vihaan
ja sen hallitsevuuteen.
Ei viha ole meissä
syntyjään,
vaan se on opeteltava.
Minä en ole vielä
vihaa opetellut tuntemaan
ja tämän takia
en tule opettelemaan.
Toki lupaan kertoa
sinulle ensimmäisenä,
jos niin tulisi käymään.”
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo, asiaa. Vihaan todella opitaan tai käännytään. Vaihtoehtohan tuo rakkaus on. Parempi tosin.
Tässä runossa kyllä lyödään vihan tunnetta kuin vierasta sikaa.
Hyvä sinänsä, mutta samalla siinä nyt saa myös osansa, jo ihmisyyteen kuuluva vihan tunne.
Mitä tuskin on runoilija tarkoittanut, sillä jos ei ihmisessä ole hyväksyttävää vihan tunnetta, niin hänen on joissakin tilanteissa melko mahdotonta nähdä hyvän ja pahan ero, jota muun muassa tuo raamattu niminen kirja kertoo Jeesuksen opettaneen myllynkiven kaulaan ripustamisella j.n.e.
Vihan tunteen kantaminen sisällään on monasti kateuden aikaansaamaa, sillä jos sattumalta on toisen onnelle niin kateellinen, että on valmis tekemään mitä hyvänsä, jopa oman onnen kustannuksella, saadakseen hänelle epäonnen kaveriksi, niin silloin kateus on saanut vihan tunteen pesiytymään haänen sydämeensä, joka jatkuvasti katkeroittaa kantajansa mielen.
Kyllä se joskus asian paikassa on hyväksi olla vihainen, esim. rahanvaihtajien ja väärentäjien ulosajossa saa viha leimuta.
Kylläpäs oli taas runoilijalla ajatuksia herättelevä runo.
Hienosti olet saanut tärkeän asian runoosi. Ihmisessä on hyvä ja pahapuoli,se kumpi pääsee hallitseman näkyy käytöksessä. Viha, kuten kaikki tunteet ovat ihmisessä, osa ei niitä koskaan ota käyttöön. On parempi palvella hyvää!
Olen onnellinen siitä, etten osaa vihata, hyvä on runosi
Enpä ole myöskään koskaan vihannut ketään, enkä usko niin helpolla käyvänkään, mutta...mikään ei toki koskaan ole elämässä varmaa. Hyvä runo
Puhuttelevaa tekstiä ... olen kanssasi aivan samaa mieltä! Viha on kielteinen tunne...tuhoon jo tuomittu.
Immeesestä suattaa tulla jonniinlaenen pehmeen olonen lutrake, jos sitä ee toesinaan vaekka oman vaemosa kanssa tunteeta pölläätellä.
Todella puhutteleva on runosi
Sivut