♥
♡
Liittynyt: 6.9.2003
Viimeksi paikalla: 26.12.2024 20:28
Asuinpaikka: Kuusankoski
Runoni ovat suurimmaksi osaksi miun silmien kautta katsottuna elämänkulkua. Tosin pientä sävytystä tuppaan usein käyttämään halutun lopputuloksen saamiseksi...
Runoilija kirjoittaa tyylillään
ja lukijat kulkevat mukana,
jos kulkevat,
omalla kyydillään.
Runot on "aina" olleet tapa purkaa tunteitani ja kirjoittaminen toimittaa "kallonkutistajan" virkaa miulle...
Varoitus! Kirjoittaja on syyntakeeton syntymäonnellinen... Sekin on kyllä paljastettu joissakin teksteissäni, mutta nyt voin olla puhtain mielin, kun sen tässä esittelyssäni kerroin.
Osiossa tarinat (päivitys vielä vaiheessa) on pojalleni kirjoitettuja saturunoja. Niitä suosittelen kaikille lapsenmielisille ja varsinkin sen puolen itsestään hukanneille... Tervetuloa vaan satujen ja tarinoiden luvattuun maahan, jossa totuus ja satu sekoittuvat toisiinsa kietoutuneina kuin rakastavaiset...
Osiossa aforismit (päivitys vielä vaiheessa) on syntymäonnellisen syntyjään onnellisia mieteitä ja kirjoitelmia, joita en halunnut/osannut muualle karsinoija....
Löydyn myös näistä:
https://www.rakkausrunot.fi/runoilijat/waltsu2
https://www.instagram.com/juha.tenhonen/
Kommentit
Voi huoh. Kaikenlaisia ketkuja maa päällään kantaa. Puhuttelevaa tekstiä!
Niinpä...kaikkia ei pysty kunnioittamaan, eikä huonosti käyttäytyviä etenkään. Hyvä runo
Niimpä!
Eipä ou mänö muuttuna vuosiin varrela armeijan touhussa.
Ei sitä aina tiijjä onko se yksilön vappauven riistova vae muute oekeuksija loukkoovoo touhuva.
Luulen et ne toesiin kohistuvat
" simputukset " johtuu sen simputtajaan kohistunneeseen niisanottuun kiusatuks tulemissen vaekka sivviilissä ollessaan.
Hyvin kirjoitettu. Joitakin ihmisiä on todella vaikea kunnioittaa, saatikka edes sietää. :)
Runo joka varmasti sopii hyvin menneeseen ja ikävä kyllä myös nykyisyyteen. Ihmisen oma pahoinvointi näkyy aina toiselle ihmiselle tavalla tai toisella. Hyvin tehty aiheesta!
ilmeisesti nappikuvaus
miesten koulusta
oisko jotain jäänyt hampaankoloon armeijavuosilta... hyvä runo, kielikuvat puhuttelevat! Kiitos (ja näitä tyyppejä tok´vain löytyy työelämästäkin...)
hmm
tulee mieleen tilanne missä ihminen antaa ystävän tai kumppanin kohdella itseään kuin sylkykuppia
hienosti ravisteleva tekstisi puhuttaa
Paha sanoa... mutta arvaan että naisarmeijassa olisin ollut juuri tuollainen räkäjehu... mutta olisi minulla ollut pyrkimystä kiiltävämpiin jämiin :-)
Ei kuitenkaan niin liukas etteikö pysyisi mielessä, kielen pinnalla saaden itselleen inhimillisen muodon, hahmon hahmojen joukossa. Tuo mieleen Antti Rokan kritiikin Tuntemattomassa kivien asettelemisesta polun reunoille - sanat ja sanomisen kohde löytyivät, sen verran oli tilaa mielessä jäljellä.
Sivut